lauantai 29. toukokuuta 2010

Mukavia yllätyksiä...


Olen monta kertaa tämän projektin aikana
sanonut, että miten
kiehtovia tapahtumia,
ihania ihmisiä,
mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja
yllättäviä löytöjä
on vastaan tullut...















miten suuri merkitys näillä kaikilla
on ollut,
minkälaista intoa olen siitä saanutkaan !

Tänään, juuri kun olen kerännyt
kirjahyllyistämme Niilo E. Wainion
omia ja suomentamia kirjoituksia,
meillä tulee henkilö, joka
ystävällisesti lahjoittaa muutaman
kirjan lisää !

Juuri sellaisia kirjoja, joita meillä ei ollut.

Ja ihan varmasti nämäkin pääsevät
näyttelyyn.

Kiitos Lahjoittajalle !

maanantai 24. toukokuuta 2010

Näyttely lähestyy...

Kuvat ovat painossa ja odotan
joka päivä, että soittavat hakemaan...
kuin joulupukkia odottaisi !

Kuvassa rovasti Wainio viettää mietteliästä
tuokiota moottoripaatissaan.

Siinä samassa, jolla kuului ajelleen kivikkoisella
kirkonlahdella kiville kerran jos toisenkin...














Minäkin kuljen mietteissäni,
mittailen makasiinin seiniä,
järjestelen tekstejä,
kuvia,
esineitä.

Uudelleen ja uudelleen.

Yhtäkään kirjettä en enää uskalla lukea,
muuten löydän taas jonkin
asian, jonka haluan sisällyttää
näyttelyyn.

Aika ja tilat
- ja katsojien kärsivällisyys ja
jaksaminen,
ovat kuitenkin rajalliset,
johonkin on vedettävä viiva.
Pakko.

Katsotaan sitten myöhemmin mitä niille
tehdään, jotka jäävät nyt
viivan toiselle puolelle...

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Kesä lähestyy...

Vihdoinkin olen saanut valittua kuvat,
jotka tulevat näyttelyyn esille.

Valinta oli vaikeaa, koska on niin paljon
ihania kuvia, joista aistii tuulahduksen
mennyttä aikaa...













Olen myös lukenut valtavat määrät vanhoja
kirjeitä ja kortteja

- ja valinnut niistä mukaan sellaisia, jotka
kertovat omaa tarinaansa Pappilan Wainiolla.

Olen istunut Vaasan maakunta-arkistossa
ja lukenut vanhoja mielenkiintoisia
papereita, dokumentteja, muistilappusia...

oppinut uutta, ymmärtänyt, nauranut,
välillä ollut tippa silmäkulmassa...













Nyt olen suunnittelussa loppusuoralla ja
näyttely alkaa oikeasti muotoutua
sellaiseksi
kuin olen sen jo pitkän aikaa
mielessäni nähnyt.

Lähipiiri on suhtautunut kiitettävän
kärsivällisesti harhaillessani
omissa ajatuksissani,
kiitos heille...