maanantai 16. elokuuta 2010

PappilanWainiolla pakataan


Istuin tänään vielä hetkisen isoisoisäni Niilon
keinutuolissa,
selkääni lämmitti isoisoäitini Klaran tekemä
keinutuoliryijy,
kuvassa isoäitini venytti lyhyttä varttaan
kesäisenä päivänä pappilan laiturilla,

niin monia ajatuksia,















kuviin liittyviä, aikoinaan elettyjä
hyviä hetkiä,
hauskoja sattumuksia,
liikuttavia tuokioita,
suurta surua, ahdistusta, epävarmuutta,
lapsuuden riemua, kauniita muistoja...















Muistoihin siirtyy nyt
PappilanWainiolla -näyttely.

1000 vierailijaa kirjoitti nimensä
vieraskirjaan
- luulenpa, että
muutama lisää jätti kirjoittamatta.
Niin tai näin,
kävijämäärä oli suurempi kuin
uskalsin odottaakaan.

Avajaispäivänä tätini Kristinan tuomat
hortensiat jatkavat vielä kukintaansa,
kuin uhmaten ja osoittaen, ettei
päättyminen ole sama kuin loppu.



















Ei ajatuksen lentokaan lopu,
ei mielikuvituksen kiito hidastu,
eikä tämä jää tähän...

Ei vaikka Vanhan kirkon Makasiinin
ovi sulkeutuu lähteissäni
PappilanWainiolta.



















Kiitos näille menneille sukupolville,
että talletitte ja kirjoititte.
Kiitos, että kuvasitte ja olitte
kuvattavana.
Kiitos mielenkiintoisesta
matkastani
menneeseen ja sukuuni,

minuun.


maanantai 2. elokuuta 2010

Viimeinen viikonloppu lähestyy

PAPPILANWAINIOLLA
-näyttely lähenee loppuaan.

Kävijöitä on ollut ilahduttavan runsaasti.
Näyttelyä on tultu katsomaan matkojen
takaa,
toivottavasti olen pystynyt tarjoamaan
vieraille elämyksiä.

Itse olen saanut kokea näiden viikkojen
aikana monia hyviä hetkiä;
olen kuullut pätkiä sieltä, katkelmia
täältä, uusia palasia Tarinaan,

olen nähnyt liikutuksen hetkiä kuvien
äärellä,
nauranut yhdessä muistoille,
miettinyt menneitä...

ja uskon entistä
vakaammin, että tämä Tarina jatkuu...

ei vielä tänä vuonna, ehkei ensikään, mutta
jatkuu...

Isonkyrön 1700-luvun markkinoiden
aikaan näyttely on vielä avoinna:

Lauantaina 7.8. klo 10-17.00
Sunnuntaina 8.8. klo 11-17.00


torstai 8. heinäkuuta 2010

100 kävijää !

Ensimmäisten aukiolopäivien
aikaan PappilanWainiolla
on käynyt 100 vierailijaa !

maanantai 5. heinäkuuta 2010

NÄYTTELY AVATTU

























































Perjantaina 2.7. vietettiin
PappilanWainiolla-näyttelyn
avajaisia.

Tervehdin kaikkia
avajaisiin osallistuneita,
niin heitä, jotka olivat
paikalla
kuin heitäkin, jotka olivat
hengessä mukana.

Olin otettu, miten kaukaa
vieraita tuli tutustumaan näyttelyyni.
Samoin pikkuserkkujen ja heidän perheidensä
täydellinen yllätys saapua paikalle
säilyy sydämessäni.
Ja olihan meitä "suoraan alenevassa
polvessa" sukulaisia paikalla :
Toinin, Auliksen ja Aunen jälkeläisiä.
Myös kyläläisiä, ystäviä, tuttavia,
läheisiä...
Mykistyneenä katselin
kukkien määrää, luin tervehdyksiä.

Tilaisuus oli mieleenpainuva.
Liikuttava.
Lämmin.

Kiitos !

Tänään sunnuntaina ilmestyneessä
sanomalehti Pohjalaisessa oli
juttu näyttelystä.
Mielestäni juttu henki näyttelyn
tunnelmaa oikein hyvin.
Mitä nyt Maakuntamuseo ja -arkisto
näyttivät menneen sekaisin...

Viikonlopun aikaan näyttelyyn
tutustui melkoinen joukko kiinnostuneita.
Hyvä niin.

Väliaikoina istuskelin isoisoisäni
kiikkustuolissa ja mietiskelin
jatkoa...

Itse asiassa, makasiinilla oli niin mukavaa,
että miten maltan pysyä sieltä pois ?!
Keskiviikkoiltana menen Vanhan kirkon
konsertin aikaan paikalle.

Viimeistään.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

TERVETULOA


PappilanWainiolle !

viime silausta vailla...

Tänään tulee paikallislehti POHJANKYRÖn
toimittaja Salla tekemään
ennakkojuttua näyttelystä.

Kuvat ovat seinällä,
esineet löytäneet paikkansa,
lähes kaikki...

pientä säästöä,
siirtoa,
vaihtoa,
epäröintiä,
muutosta,
jahkailua....

onneksi tulee pakollinen
PYSÄHDYS
juhannusretken muodossa.

Paltaniemen rauhassa,
saunanjälkeisessä seesteisyydessä,
siellä asiat selkiytyvät.

Näin ainakin toivon !

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Ahkerana viime tipassa

Näyttelyn avajaispäivä lähestyy vauhdilla.

Olen koettanut olla ahkerana ja laittaa
hyvissä ajoin kaiken valmiiksi.

Juhannuksen ajan pienestä reissusta
Kajaanin Paltaniemelle ei tule mitään,
jos sielläkin murehdin vain
aikataulua ja sitä, että
PITÄISI tehdä, PITÄISI laittaa...













Olen asettanut esille melkoisen määrän
papereita...
laskeskelin, että sellaisella, joka oikeasti
on kiinnostunut aiheesta, kulunee
melkoinen tovi kaiken läpikäymiseen.

Toki toivon, että muutkin jaksaisivat kiinnostua !

Näytteillä olevat dokumentit ja kirjeet
kertovat omaa tarinaansa,
en ehkä ole käsitellyt
asioita kovinkaan "tieteellisesti",
ja miksi olisin, minähän olen käsitellyt
perheenjäseniä ja kertonut
tarinaa...