maanantai 21. kesäkuuta 2010

TERVETULOA


PappilanWainiolle !

viime silausta vailla...

Tänään tulee paikallislehti POHJANKYRÖn
toimittaja Salla tekemään
ennakkojuttua näyttelystä.

Kuvat ovat seinällä,
esineet löytäneet paikkansa,
lähes kaikki...

pientä säästöä,
siirtoa,
vaihtoa,
epäröintiä,
muutosta,
jahkailua....

onneksi tulee pakollinen
PYSÄHDYS
juhannusretken muodossa.

Paltaniemen rauhassa,
saunanjälkeisessä seesteisyydessä,
siellä asiat selkiytyvät.

Näin ainakin toivon !

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Ahkerana viime tipassa

Näyttelyn avajaispäivä lähestyy vauhdilla.

Olen koettanut olla ahkerana ja laittaa
hyvissä ajoin kaiken valmiiksi.

Juhannuksen ajan pienestä reissusta
Kajaanin Paltaniemelle ei tule mitään,
jos sielläkin murehdin vain
aikataulua ja sitä, että
PITÄISI tehdä, PITÄISI laittaa...













Olen asettanut esille melkoisen määrän
papereita...
laskeskelin, että sellaisella, joka oikeasti
on kiinnostunut aiheesta, kulunee
melkoinen tovi kaiken läpikäymiseen.

Toki toivon, että muutkin jaksaisivat kiinnostua !

Näytteillä olevat dokumentit ja kirjeet
kertovat omaa tarinaansa,
en ehkä ole käsitellyt
asioita kovinkaan "tieteellisesti",
ja miksi olisin, minähän olen käsitellyt
perheenjäseniä ja kertonut
tarinaa...

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Fyysistä työtä...

Tänään oli siivoamassa
MAKASIININ näyttelytilaa.

Hiekka ja muut ropisivat iloisesti
pölynimuriin
ja hämähäkinverkot nurkissa
saivat kyytiä.

Nyt tuntuu siltä, jotain alkaa
tapahtumaan...


















Suunnitelma kuvien sijoittelusta
on valmis
ja
ajatus pöytien asettelusta
hahmottumassa.

Kyllä tämä tästä...


torstai 3. kesäkuuta 2010

Kuukausi aikaa...


















Pappilan Wainiolla on sukutarina, ajan kuvaus, mielikuvituksen lento, mennyt aika ja pikkiriikkinen pala historiaa.


Rovasti Niilo E. Wainio muutti Isoonkyröön perheensä kanssa toukokuussa 1918 kun hänet oli nimitetty Isonkyrön kirkkoherraksi. Perheeseen kuului vaimo Klaran lisäksi Aune, joka oli muutettaessa 11-vuotias ja Aulis, iältään 6 vuotta. Perheen vanhemmat tytöt Aino, Vilma ja Toini asuivat jo muualla, olivat naimisissa tai opiskelemassa.


Pappilassa tehtiin samana vuonna pientä remonttia; talo maalattiin sisältä ja ulkoa, laitettiin sähköt ja rakennettiin ilmaklosetti, “Sopetiksi” nimitetty. Rovasti Wainio palkkasi työntekijöitä niin taloon, keittiöön kuin maatalouden ja karjankin hoitoon, osa työntekijöistä pysyi töissä vuosikymmenet ja säilyi pappilan väen ystävinä vielä vuosia jälkeenkin päin.


Ruustinna Klara Wainio uudisti innokkaana puutarhanhoitajana pappilan puutarhaa. Talvisin herkät kukat nostettiin pappilan vintille, josta ne kevään tullen kannettiin taas puutarhan kaunistukseksi. Ruustinna tilasi erilaisia siemeniä ja taimia joka kevät ja kasvatti myös monenlaisia hyötykasveja, joita säilöttiin talven varalle “Rex-menetelmällä”.


Aune ja Aulis kävivät aluksi koulua äiti Klaran, joka oli Jyväskylässä opettajakoulutuksen saanut opettajatar, opissa. Myöhemmin Aune lähetettiin Vaasaan Tyttölyseoon, mistä hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1928 ja Aulis kävi Vaasan lyseota ja kirjoitti sieltä ylioppilaaksi vuonna 1930. Molemmat olivat ns “koulukortteerissa” ja kävivät kotona lomilla ja välillä viikonloppuisinkin, vanhemmat katsastivat vilkkaan jälkikasvunsa edesottamuksia kauppa- ja asiointireissuila Vaasaan.


Kaikille perheen lapsille lähetettiin ruoka-, pyykki-, vaate- ja kukkalähetyksiä harva se viikko, useimmiten junan kyydissä ja konduktöörin huomassa. Aino oli tässä vaiheessa jo naimisissa Eemilinsä kanssa, Vilma, Kauppakorkeakoulun ensimmäiseltä kurssilta valmistunut ekonomi ja voimistelunopettajaksi opiskelevaToini asuivat Helsingissä.


Pappilassa oli loma-aikoina vierailemassa useasti lasten ystäviä ja myös vanhemmat sisaret tulivat kotiin tuoden ystäviään mukanaan. Sukulaiset kävivät säännöllisesti, ja oma lukunsa olivat ulkolaiset vieraat, esim. tanskalaiset, unkarilaiset sekä saksalaiset Niilon kirjailijayhteyksien kautta tutuiksi tulleet henkilöt ja heidän lapsensa. Pappila oli myös monien kuntaan ja seurakuntaan vierailulle tulleiden majapaikka.


Pappilan keittiössä riitti vilskettä aamusta iltaan, niin talon työväki kuin asukkaatkin piti syöttää monta kertaa päivässä. Ei ihme, että jäljellä olevat pappilan kuparikattilat ja pannut ovat nykypäiväisiä keittiövälineitä huomattavasti suurempia ! Samoin keittokirja, jossa resepti kuin resepti on laadittu vähintään 20:lle hengelle... Suuren väen ruokkimiseksi kasvatettiin puutarhassa mitä erilaisimpia juureksia ja muita kasviksia, marjoja, omenoita, luumuja, kirsikoita ja lisäksi ruustinna ja rovasti kalastivat heti jäiden lähdettyä rysillä ja katiskoilla kaloja ruokapöytään. Keittiötä hallitsi varmoin ottein keittäjä Sofia, “Fiia”, Kleemola, jolla taisi olla pehmeä kohta sydämessään mitä tulee Aulis-poikaan: Fiia jätti lauantaiehtoolla köökin ikkunan raolleen, jotta Aulis pääsi hipsimään iltamista kotiin herättämättä koko huushollia.


Wainiolaiset olivat innokkaita muusikkoja, rovasti soitti huilua, ruustinna pianoa, vanhemmat tyttäret viulua, Aune pianoa ja Aulis useita instrumentteja. Musiikki laidasta laitaan kuului perheorkesterin repertuaariin; niin klassinen kuin sen ajan muotimusiikkikin. Rovasti ja tytär Aune harrastivat ammuntaa, kuuluipa kuntaan siihen aikaan tullut terveyssisar Komulainenkin saaneen rovastilta luvan harventaa “ sieltä vanhimmasta päästä” Vanhan kirkon naakkoja. Pappilan nuoret pelasivat tennistä ja kesällä navetan eteen viritettiin tennisverkko. Voimistelunopettajattareksi opiskeleva Toini tytär yritti lomillaan innostaa isokyröläisiä naisihmisiä voimistelemaan, mutta rouvien innostus pääsi sillä erää vielä lopahtamaan Toinin loman loputtua; Aune lapsen suorasukaisuudella siitä sisarelleen kirjoittaakin, ettei enää viitsitty. Rovasti nautti joella moottori- tai purjeveneilystä, kuuleman mukaan kivikkoisella kirkonlahdella useasti karille ajaneena. Kaikenlaiset moottorit maanviljelyspuolellakin saivat rovastin innostumaan - työväen kauhistukseksi. Rovastin vanhojen kirjojen joukossa on erinäisiä oppaita käytännön maanviljelystä, mutta luulenpa, että ilman erinomaista työnjohtajaa Yrjö Lehtimäkeä olisivat pappilan pellot olleet melko persoonallisella hoidolla. Pappilan radiolaite oli ahkerassa käytössä, sillä kuunneltiin asemia ulkomaita myöten, ainakin milloin magneetto ei ollut korjattavana... Niilo E:n kielitaito oli huomattava, hän puhui 12 eri kieltä ja suomensi useita kirjoja ja näytelmiä varsinkin unkarin-, saksan- ja italiankielestä. Rovasti Wainio kirjoitti myös itse ja julkaisi muutamia runokirjoja.


Rovasti osallistui moniin pitäjän toimiin ja otti välillä kipakastikin kantaa asioihin, tosin aika ajoin sai myös itse palautetta mm. sopimattomista saarnan aiheista; esim. rippilapsia ei erään kuulijan kirjoittaman kirjeen mukaan ollut soveliasta kehottaa seuraavaksi avioliittoon ja sen mukanaan tuomiin velvollisuuksiin ! Kirjeen kirjoittajan mukaan luonto opettaa, jos on tarvis. Rovasti kuului Isonkyrön keskikoulun ja Säästöpankin johtokuntaan ja yhdessä ruustinna Klaran kanssa he osallistuivat ahkerasti Mannerheimin lastensuojeluliiton toimintaa ja ruustinnan sydäntä lähellä oli erityisesti diakonaattityö. Vanhan kirkon restaurointia suoritettiin Niilo E. Wainion aikana ja hän järjesti seinämaalausten restauroinnin valmistuttua Vanhan kirkon juhlan heinäkuussa v. 1928.


Suurin osa PappilanWainiolla -näyttelyni kuvista on otettu kesäaikaan, sillä sen aikaisilla kameroilla kuvaaminen vaati omat niksinsä ja kuvattavien paikoillaan pysymisen, toisaalta kesisin perhe oli koossa ja nämä yhteiset hetket haluttiin ikuistaa. Monet kuvista on ruustinna Klaran kuvaamia ja tai ainakin kehittämiä. Kirjeet, kortit ja muut tekstit ovat alkuperäisiä tai kopioita niistä. Kuvista voi tarkkasilmäinen havaita esineitä, joita on mukana näyttelyssä.


Näyttelyni alkaa Wainiolaisten muutosta Isoonkyröön 1918 ja päättyy helluntainaikaan v.1931, päivämäärään, jolloin rovasti Wainio sai surmansa kirkkomatkalla tapaturman seurauksena.