maanantai 16. elokuuta 2010

PappilanWainiolla pakataan


Istuin tänään vielä hetkisen isoisoisäni Niilon
keinutuolissa,
selkääni lämmitti isoisoäitini Klaran tekemä
keinutuoliryijy,
kuvassa isoäitini venytti lyhyttä varttaan
kesäisenä päivänä pappilan laiturilla,

niin monia ajatuksia,















kuviin liittyviä, aikoinaan elettyjä
hyviä hetkiä,
hauskoja sattumuksia,
liikuttavia tuokioita,
suurta surua, ahdistusta, epävarmuutta,
lapsuuden riemua, kauniita muistoja...















Muistoihin siirtyy nyt
PappilanWainiolla -näyttely.

1000 vierailijaa kirjoitti nimensä
vieraskirjaan
- luulenpa, että
muutama lisää jätti kirjoittamatta.
Niin tai näin,
kävijämäärä oli suurempi kuin
uskalsin odottaakaan.

Avajaispäivänä tätini Kristinan tuomat
hortensiat jatkavat vielä kukintaansa,
kuin uhmaten ja osoittaen, ettei
päättyminen ole sama kuin loppu.



















Ei ajatuksen lentokaan lopu,
ei mielikuvituksen kiito hidastu,
eikä tämä jää tähän...

Ei vaikka Vanhan kirkon Makasiinin
ovi sulkeutuu lähteissäni
PappilanWainiolta.



















Kiitos näille menneille sukupolville,
että talletitte ja kirjoititte.
Kiitos, että kuvasitte ja olitte
kuvattavana.
Kiitos mielenkiintoisesta
matkastani
menneeseen ja sukuuni,

minuun.


maanantai 2. elokuuta 2010

Viimeinen viikonloppu lähestyy

PAPPILANWAINIOLLA
-näyttely lähenee loppuaan.

Kävijöitä on ollut ilahduttavan runsaasti.
Näyttelyä on tultu katsomaan matkojen
takaa,
toivottavasti olen pystynyt tarjoamaan
vieraille elämyksiä.

Itse olen saanut kokea näiden viikkojen
aikana monia hyviä hetkiä;
olen kuullut pätkiä sieltä, katkelmia
täältä, uusia palasia Tarinaan,

olen nähnyt liikutuksen hetkiä kuvien
äärellä,
nauranut yhdessä muistoille,
miettinyt menneitä...

ja uskon entistä
vakaammin, että tämä Tarina jatkuu...

ei vielä tänä vuonna, ehkei ensikään, mutta
jatkuu...

Isonkyrön 1700-luvun markkinoiden
aikaan näyttely on vielä avoinna:

Lauantaina 7.8. klo 10-17.00
Sunnuntaina 8.8. klo 11-17.00


torstai 8. heinäkuuta 2010

100 kävijää !

Ensimmäisten aukiolopäivien
aikaan PappilanWainiolla
on käynyt 100 vierailijaa !

maanantai 5. heinäkuuta 2010

NÄYTTELY AVATTU

























































Perjantaina 2.7. vietettiin
PappilanWainiolla-näyttelyn
avajaisia.

Tervehdin kaikkia
avajaisiin osallistuneita,
niin heitä, jotka olivat
paikalla
kuin heitäkin, jotka olivat
hengessä mukana.

Olin otettu, miten kaukaa
vieraita tuli tutustumaan näyttelyyni.
Samoin pikkuserkkujen ja heidän perheidensä
täydellinen yllätys saapua paikalle
säilyy sydämessäni.
Ja olihan meitä "suoraan alenevassa
polvessa" sukulaisia paikalla :
Toinin, Auliksen ja Aunen jälkeläisiä.
Myös kyläläisiä, ystäviä, tuttavia,
läheisiä...
Mykistyneenä katselin
kukkien määrää, luin tervehdyksiä.

Tilaisuus oli mieleenpainuva.
Liikuttava.
Lämmin.

Kiitos !

Tänään sunnuntaina ilmestyneessä
sanomalehti Pohjalaisessa oli
juttu näyttelystä.
Mielestäni juttu henki näyttelyn
tunnelmaa oikein hyvin.
Mitä nyt Maakuntamuseo ja -arkisto
näyttivät menneen sekaisin...

Viikonlopun aikaan näyttelyyn
tutustui melkoinen joukko kiinnostuneita.
Hyvä niin.

Väliaikoina istuskelin isoisoisäni
kiikkustuolissa ja mietiskelin
jatkoa...

Itse asiassa, makasiinilla oli niin mukavaa,
että miten maltan pysyä sieltä pois ?!
Keskiviikkoiltana menen Vanhan kirkon
konsertin aikaan paikalle.

Viimeistään.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

TERVETULOA


PappilanWainiolle !

viime silausta vailla...

Tänään tulee paikallislehti POHJANKYRÖn
toimittaja Salla tekemään
ennakkojuttua näyttelystä.

Kuvat ovat seinällä,
esineet löytäneet paikkansa,
lähes kaikki...

pientä säästöä,
siirtoa,
vaihtoa,
epäröintiä,
muutosta,
jahkailua....

onneksi tulee pakollinen
PYSÄHDYS
juhannusretken muodossa.

Paltaniemen rauhassa,
saunanjälkeisessä seesteisyydessä,
siellä asiat selkiytyvät.

Näin ainakin toivon !

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Ahkerana viime tipassa

Näyttelyn avajaispäivä lähestyy vauhdilla.

Olen koettanut olla ahkerana ja laittaa
hyvissä ajoin kaiken valmiiksi.

Juhannuksen ajan pienestä reissusta
Kajaanin Paltaniemelle ei tule mitään,
jos sielläkin murehdin vain
aikataulua ja sitä, että
PITÄISI tehdä, PITÄISI laittaa...













Olen asettanut esille melkoisen määrän
papereita...
laskeskelin, että sellaisella, joka oikeasti
on kiinnostunut aiheesta, kulunee
melkoinen tovi kaiken läpikäymiseen.

Toki toivon, että muutkin jaksaisivat kiinnostua !

Näytteillä olevat dokumentit ja kirjeet
kertovat omaa tarinaansa,
en ehkä ole käsitellyt
asioita kovinkaan "tieteellisesti",
ja miksi olisin, minähän olen käsitellyt
perheenjäseniä ja kertonut
tarinaa...

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Fyysistä työtä...

Tänään oli siivoamassa
MAKASIININ näyttelytilaa.

Hiekka ja muut ropisivat iloisesti
pölynimuriin
ja hämähäkinverkot nurkissa
saivat kyytiä.

Nyt tuntuu siltä, jotain alkaa
tapahtumaan...


















Suunnitelma kuvien sijoittelusta
on valmis
ja
ajatus pöytien asettelusta
hahmottumassa.

Kyllä tämä tästä...


torstai 3. kesäkuuta 2010

Kuukausi aikaa...


















Pappilan Wainiolla on sukutarina, ajan kuvaus, mielikuvituksen lento, mennyt aika ja pikkiriikkinen pala historiaa.


Rovasti Niilo E. Wainio muutti Isoonkyröön perheensä kanssa toukokuussa 1918 kun hänet oli nimitetty Isonkyrön kirkkoherraksi. Perheeseen kuului vaimo Klaran lisäksi Aune, joka oli muutettaessa 11-vuotias ja Aulis, iältään 6 vuotta. Perheen vanhemmat tytöt Aino, Vilma ja Toini asuivat jo muualla, olivat naimisissa tai opiskelemassa.


Pappilassa tehtiin samana vuonna pientä remonttia; talo maalattiin sisältä ja ulkoa, laitettiin sähköt ja rakennettiin ilmaklosetti, “Sopetiksi” nimitetty. Rovasti Wainio palkkasi työntekijöitä niin taloon, keittiöön kuin maatalouden ja karjankin hoitoon, osa työntekijöistä pysyi töissä vuosikymmenet ja säilyi pappilan väen ystävinä vielä vuosia jälkeenkin päin.


Ruustinna Klara Wainio uudisti innokkaana puutarhanhoitajana pappilan puutarhaa. Talvisin herkät kukat nostettiin pappilan vintille, josta ne kevään tullen kannettiin taas puutarhan kaunistukseksi. Ruustinna tilasi erilaisia siemeniä ja taimia joka kevät ja kasvatti myös monenlaisia hyötykasveja, joita säilöttiin talven varalle “Rex-menetelmällä”.


Aune ja Aulis kävivät aluksi koulua äiti Klaran, joka oli Jyväskylässä opettajakoulutuksen saanut opettajatar, opissa. Myöhemmin Aune lähetettiin Vaasaan Tyttölyseoon, mistä hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1928 ja Aulis kävi Vaasan lyseota ja kirjoitti sieltä ylioppilaaksi vuonna 1930. Molemmat olivat ns “koulukortteerissa” ja kävivät kotona lomilla ja välillä viikonloppuisinkin, vanhemmat katsastivat vilkkaan jälkikasvunsa edesottamuksia kauppa- ja asiointireissuila Vaasaan.


Kaikille perheen lapsille lähetettiin ruoka-, pyykki-, vaate- ja kukkalähetyksiä harva se viikko, useimmiten junan kyydissä ja konduktöörin huomassa. Aino oli tässä vaiheessa jo naimisissa Eemilinsä kanssa, Vilma, Kauppakorkeakoulun ensimmäiseltä kurssilta valmistunut ekonomi ja voimistelunopettajaksi opiskelevaToini asuivat Helsingissä.


Pappilassa oli loma-aikoina vierailemassa useasti lasten ystäviä ja myös vanhemmat sisaret tulivat kotiin tuoden ystäviään mukanaan. Sukulaiset kävivät säännöllisesti, ja oma lukunsa olivat ulkolaiset vieraat, esim. tanskalaiset, unkarilaiset sekä saksalaiset Niilon kirjailijayhteyksien kautta tutuiksi tulleet henkilöt ja heidän lapsensa. Pappila oli myös monien kuntaan ja seurakuntaan vierailulle tulleiden majapaikka.


Pappilan keittiössä riitti vilskettä aamusta iltaan, niin talon työväki kuin asukkaatkin piti syöttää monta kertaa päivässä. Ei ihme, että jäljellä olevat pappilan kuparikattilat ja pannut ovat nykypäiväisiä keittiövälineitä huomattavasti suurempia ! Samoin keittokirja, jossa resepti kuin resepti on laadittu vähintään 20:lle hengelle... Suuren väen ruokkimiseksi kasvatettiin puutarhassa mitä erilaisimpia juureksia ja muita kasviksia, marjoja, omenoita, luumuja, kirsikoita ja lisäksi ruustinna ja rovasti kalastivat heti jäiden lähdettyä rysillä ja katiskoilla kaloja ruokapöytään. Keittiötä hallitsi varmoin ottein keittäjä Sofia, “Fiia”, Kleemola, jolla taisi olla pehmeä kohta sydämessään mitä tulee Aulis-poikaan: Fiia jätti lauantaiehtoolla köökin ikkunan raolleen, jotta Aulis pääsi hipsimään iltamista kotiin herättämättä koko huushollia.


Wainiolaiset olivat innokkaita muusikkoja, rovasti soitti huilua, ruustinna pianoa, vanhemmat tyttäret viulua, Aune pianoa ja Aulis useita instrumentteja. Musiikki laidasta laitaan kuului perheorkesterin repertuaariin; niin klassinen kuin sen ajan muotimusiikkikin. Rovasti ja tytär Aune harrastivat ammuntaa, kuuluipa kuntaan siihen aikaan tullut terveyssisar Komulainenkin saaneen rovastilta luvan harventaa “ sieltä vanhimmasta päästä” Vanhan kirkon naakkoja. Pappilan nuoret pelasivat tennistä ja kesällä navetan eteen viritettiin tennisverkko. Voimistelunopettajattareksi opiskeleva Toini tytär yritti lomillaan innostaa isokyröläisiä naisihmisiä voimistelemaan, mutta rouvien innostus pääsi sillä erää vielä lopahtamaan Toinin loman loputtua; Aune lapsen suorasukaisuudella siitä sisarelleen kirjoittaakin, ettei enää viitsitty. Rovasti nautti joella moottori- tai purjeveneilystä, kuuleman mukaan kivikkoisella kirkonlahdella useasti karille ajaneena. Kaikenlaiset moottorit maanviljelyspuolellakin saivat rovastin innostumaan - työväen kauhistukseksi. Rovastin vanhojen kirjojen joukossa on erinäisiä oppaita käytännön maanviljelystä, mutta luulenpa, että ilman erinomaista työnjohtajaa Yrjö Lehtimäkeä olisivat pappilan pellot olleet melko persoonallisella hoidolla. Pappilan radiolaite oli ahkerassa käytössä, sillä kuunneltiin asemia ulkomaita myöten, ainakin milloin magneetto ei ollut korjattavana... Niilo E:n kielitaito oli huomattava, hän puhui 12 eri kieltä ja suomensi useita kirjoja ja näytelmiä varsinkin unkarin-, saksan- ja italiankielestä. Rovasti Wainio kirjoitti myös itse ja julkaisi muutamia runokirjoja.


Rovasti osallistui moniin pitäjän toimiin ja otti välillä kipakastikin kantaa asioihin, tosin aika ajoin sai myös itse palautetta mm. sopimattomista saarnan aiheista; esim. rippilapsia ei erään kuulijan kirjoittaman kirjeen mukaan ollut soveliasta kehottaa seuraavaksi avioliittoon ja sen mukanaan tuomiin velvollisuuksiin ! Kirjeen kirjoittajan mukaan luonto opettaa, jos on tarvis. Rovasti kuului Isonkyrön keskikoulun ja Säästöpankin johtokuntaan ja yhdessä ruustinna Klaran kanssa he osallistuivat ahkerasti Mannerheimin lastensuojeluliiton toimintaa ja ruustinnan sydäntä lähellä oli erityisesti diakonaattityö. Vanhan kirkon restaurointia suoritettiin Niilo E. Wainion aikana ja hän järjesti seinämaalausten restauroinnin valmistuttua Vanhan kirkon juhlan heinäkuussa v. 1928.


Suurin osa PappilanWainiolla -näyttelyni kuvista on otettu kesäaikaan, sillä sen aikaisilla kameroilla kuvaaminen vaati omat niksinsä ja kuvattavien paikoillaan pysymisen, toisaalta kesisin perhe oli koossa ja nämä yhteiset hetket haluttiin ikuistaa. Monet kuvista on ruustinna Klaran kuvaamia ja tai ainakin kehittämiä. Kirjeet, kortit ja muut tekstit ovat alkuperäisiä tai kopioita niistä. Kuvista voi tarkkasilmäinen havaita esineitä, joita on mukana näyttelyssä.


Näyttelyni alkaa Wainiolaisten muutosta Isoonkyröön 1918 ja päättyy helluntainaikaan v.1931, päivämäärään, jolloin rovasti Wainio sai surmansa kirkkomatkalla tapaturman seurauksena.





lauantai 29. toukokuuta 2010

Mukavia yllätyksiä...


Olen monta kertaa tämän projektin aikana
sanonut, että miten
kiehtovia tapahtumia,
ihania ihmisiä,
mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja
yllättäviä löytöjä
on vastaan tullut...















miten suuri merkitys näillä kaikilla
on ollut,
minkälaista intoa olen siitä saanutkaan !

Tänään, juuri kun olen kerännyt
kirjahyllyistämme Niilo E. Wainion
omia ja suomentamia kirjoituksia,
meillä tulee henkilö, joka
ystävällisesti lahjoittaa muutaman
kirjan lisää !

Juuri sellaisia kirjoja, joita meillä ei ollut.

Ja ihan varmasti nämäkin pääsevät
näyttelyyn.

Kiitos Lahjoittajalle !

maanantai 24. toukokuuta 2010

Näyttely lähestyy...

Kuvat ovat painossa ja odotan
joka päivä, että soittavat hakemaan...
kuin joulupukkia odottaisi !

Kuvassa rovasti Wainio viettää mietteliästä
tuokiota moottoripaatissaan.

Siinä samassa, jolla kuului ajelleen kivikkoisella
kirkonlahdella kiville kerran jos toisenkin...














Minäkin kuljen mietteissäni,
mittailen makasiinin seiniä,
järjestelen tekstejä,
kuvia,
esineitä.

Uudelleen ja uudelleen.

Yhtäkään kirjettä en enää uskalla lukea,
muuten löydän taas jonkin
asian, jonka haluan sisällyttää
näyttelyyn.

Aika ja tilat
- ja katsojien kärsivällisyys ja
jaksaminen,
ovat kuitenkin rajalliset,
johonkin on vedettävä viiva.
Pakko.

Katsotaan sitten myöhemmin mitä niille
tehdään, jotka jäävät nyt
viivan toiselle puolelle...

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Kesä lähestyy...

Vihdoinkin olen saanut valittua kuvat,
jotka tulevat näyttelyyn esille.

Valinta oli vaikeaa, koska on niin paljon
ihania kuvia, joista aistii tuulahduksen
mennyttä aikaa...













Olen myös lukenut valtavat määrät vanhoja
kirjeitä ja kortteja

- ja valinnut niistä mukaan sellaisia, jotka
kertovat omaa tarinaansa Pappilan Wainiolla.

Olen istunut Vaasan maakunta-arkistossa
ja lukenut vanhoja mielenkiintoisia
papereita, dokumentteja, muistilappusia...

oppinut uutta, ymmärtänyt, nauranut,
välillä ollut tippa silmäkulmassa...













Nyt olen suunnittelussa loppusuoralla ja
näyttely alkaa oikeasti muotoutua
sellaiseksi
kuin olen sen jo pitkän aikaa
mielessäni nähnyt.

Lähipiiri on suhtautunut kiitettävän
kärsivällisesti harhaillessani
omissa ajatuksissani,
kiitos heille...



perjantai 30. huhtikuuta 2010

Vanhoja kirjeitä...WAPPUA kaikille !


Isoäitini Aune luki Helsingin yliopistossa
SAKSANKIELTÄ ja ESTETIIKKAA,

mitä ilmeisimmin ei niin suurella innolla...

Isänsäkin näytti suhtautuneen asiaan
tyynesti;

"kumminkaan tule sen kummempaa
-tyttölapsen "!

















Eikä tullutkaan,
naimisiin meni ja kotiin jäi.

Hyvää keväänjuhlaa kaikille !

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

projekti vie mukanaan...


aamulla ensimmäiseksi mielessä pyörii tekstit,
päivän mittaan unohdun ajatuksiini,
illalla viimeiseksi mietin tuhatta asiaa
ja
yöllä näen unta...













urakka on osoittautunut mielenkiintoisemmaksi
kuin ymmärsin odottaa,
olen kohdannut ihania ihmisiä
useampia kuin osasin ymmärtää
ja
tekstit ja kuvat ovat temmanneet mielikuvituksen
uskomattomiin sfääreihin.

Se, että kaikki eri tahot ja ihmiset ovat
tehneet tämän unelmani mahdolliseksi
on äärettömän suuri ja arvokas lahja.

Toivon, että osaan vastata odotuksiin
ja pystyn kertomaan kuvin tarinaa,
joka saa katsojienkin mielikuvituksen
täyteen lentoon...

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Ihmeellistä...

en jaksa olla ihmettelemättä
että miten hauskoja sattumia elämä
tarjoaa, yllättää tuon tuosta,

onneksi joskus mukavastikin !













Niin kuin tänään.

Löysin "kauan kateissa olleen " sukulaispojan.
Tässä kuvassa olevan pikkupojan,
Kyöstin,
tyttärenpojan Petrin.

Mahtavaa koota näyttelyä menneistä ajoista
ja
saada samalla yhteyttä tämän päivän aikaan !


Älä katoa enää, Petri !

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Näyttelyn järjestelyt vauhdissa...


Olen valinnut kuvia,
suunnitellut ripustusta,
lukenut kirjeitä,
plarannut kortteja,
selaillut muistivihkoja,
tarkastellut lehtileikkeitä,
kaivellut esineitä...

innostuneena

ja

KIITOLLISENA













(kuvassa Klara, Aino, Toini, Aune ja Vilma Wainio)

Toivottavasti teillä, jotka tulette näyttelyäni
katsomaan, on edes yhtään yhtä mukavaa !

perjantai 19. maaliskuuta 2010

VALOKUVA-JA ESINENÄYTTELY 3.7.-8.8.2010


Isonkyrön Vanhan Kirkon
makasiinissa



















Näyttely kertoo rovasti Niilo E.Wainion
ja hänen perheensä ajasta
Isonkyrön pappilassa.



















Näyttely koostuu suvun vanhoista
valokuvista kerättyyn aineistoon,
ruustinna Klara Wainion
lasinegatiiveista suurennetuista
valokuvista,
perheenjäsenten välisestä
kirjeenvaihdosta ja suvun
hallussa olevista vanhoista esineistä.













Näyttely on avoinna 3.7.-8.8.2010
perjantaisin 15-18
lauantaisin 11-16
sunnuntaisin 11-18

Myös milloin Vanhassa kirkossa
tapahtumia aikajaksolla.


















Näyttelyyn voi tutustua myös tilauksesta
puh. 044-9369108














Näyttelyyn ei ole pääsymaksua,
vapaaehtoinen kolehti
diakoniatyölle.

Myynnissä on postikortteja.



















TERVETULOA !