Näyttely lähestyy...

Kuvat ovat painossa ja odotan

joka päivä, että soittavat hakemaan...

kuin joulupukkia odottaisi !

Kuvassa rovasti Wainio viettää mietteliästä

tuokiota moottoripaatissaan.

Siinä samassa, jolla kuului ajelleen kivikkoisella

kirkonlahdella kiville kerran jos toisenkin...

Minäkin kuljen mietteissäni,

mittailen makasiinin seiniä,

järjestelen tekstejä,

kuvia,

esineitä.

Uudelleen ja uudelleen.

Yhtäkään kirjettä en enää uskalla lukea,

muuten löydän taas jonkin

asian, jonka haluan sisällyttää

näyttelyyn.

Aika ja tilat

- ja katsojien kärsivällisyys ja

jaksaminen,

ovat kuitenkin rajalliset,

johonkin on vedettävä viiva.

Pakko.

Katsotaan sitten myöhemmin mitä niille

tehdään, jotka jäävät nyt

viivan toiselle puolelle...