Mukavia yllätyksiä...

Olen monta kertaa tämän projektin aikana

sanonut, että miten

kiehtovia tapahtumia,

ihania ihmisiä,

mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja

yllättäviä löytöjä

on vastaan tullut...

miten suuri merkitys näillä kaikilla

on ollut,

minkälaista intoa olen siitä saanutkaan !

Tänään, juuri kun olen kerännyt

kirjahyllyistämme Niilo E. Wainion

omia ja suomentamia kirjoituksia,

meillä tulee henkilö, joka

ystävällisesti lahjoittaa muutaman

kirjan lisää !

Juuri sellaisia kirjoja, joita meillä ei ollut.

Ja ihan varmasti nämäkin pääsevät

näyttelyyn.

Kiitos Lahjoittajalle !

Näyttely lähestyy...

Kuvat ovat painossa ja odotan

joka päivä, että soittavat hakemaan...

kuin joulupukkia odottaisi !

Kuvassa rovasti Wainio viettää mietteliästä

tuokiota moottoripaatissaan.

Siinä samassa, jolla kuului ajelleen kivikkoisella

kirkonlahdella kiville kerran jos toisenkin...

Minäkin kuljen mietteissäni,

mittailen makasiinin seiniä,

järjestelen tekstejä,

kuvia,

esineitä.

Uudelleen ja uudelleen.

Yhtäkään kirjettä en enää uskalla lukea,

muuten löydän taas jonkin

asian, jonka haluan sisällyttää

näyttelyyn.

Aika ja tilat

- ja katsojien kärsivällisyys ja

jaksaminen,

ovat kuitenkin rajalliset,

johonkin on vedettävä viiva.

Pakko.

Katsotaan sitten myöhemmin mitä niille

tehdään, jotka jäävät nyt

viivan toiselle puolelle...

Kesä lähestyy...

Vihdoinkin olen saanut valittua kuvat,

jotka tulevat näyttelyyn esille.

Valinta oli vaikeaa, koska on niin paljon

ihania kuvia, joista aistii tuulahduksen

mennyttä aikaa...

Olen myös lukenut valtavat määrät vanhoja

kirjeitä ja kortteja

- ja valinnut niistä mukaan sellaisia, jotka

kertovat omaa tarinaansa Pappilan Wainiolla.

Olen istunut Vaasan maakunta-arkistossa

ja lukenut vanhoja mielenkiintoisia

papereita, dokumentteja, muistilappusia...

oppinut uutta, ymmärtänyt, nauranut,

välillä ollut tippa silmäkulmassa...

Nyt olen suunnittelussa loppusuoralla ja

näyttely alkaa oikeasti muotoutua

sellaiseksi

kuin olen sen jo pitkän aikaa

mielessäni nähnyt.

Lähipiiri on suhtautunut kiitettävän

kärsivällisesti harhaillessani

omissa ajatuksissani,

kiitos heille...

Vanhoja kirjeitä...WAPPUA kaikille !

Isoäitini Aune luki Helsingin yliopistossa

SAKSANKIELTÄ ja ESTETIIKKAA,

mitä ilmeisimmin ei niin suurella innolla...

Isänsäkin näytti suhtautuneen asiaan

tyynesti;

"kumminkaan tule sen kummempaa

-tyttölapsen "!

Eikä tullutkaan,

naimisiin meni ja kotiin jäi.

Hyvää keväänjuhlaa kaikille !

projekti vie mukanaan...

aamulla ensimmäiseksi mielessä pyörii tekstit,

päivän mittaan unohdun ajatuksiini,

illalla viimeiseksi mietin tuhatta asiaa

ja

yöllä näen unta...

urakka on osoittautunut mielenkiintoisemmaksi

kuin ymmärsin odottaa,

olen kohdannut ihania ihmisiä

useampia kuin osasin ymmärtää

ja

tekstit ja kuvat ovat temmanneet mielikuvituksen

uskomattomiin sfääreihin.

Se, että kaikki eri tahot ja ihmiset ovat

tehneet tämän unelmani mahdolliseksi

on äärettömän suuri ja arvokas lahja.

Toivon, että osaan vastata odotuksiin

ja pystyn kertomaan kuvin tarinaa,

joka saa katsojienkin mielikuvituksen

täyteen lentoon...

Ihmeellistä...

en jaksa olla ihmettelemättä

että miten hauskoja sattumia elämä

tarjoaa, yllättää tuon tuosta,

onneksi joskus mukavastikin !

Niin kuin tänään.

Löysin "kauan kateissa olleen " sukulaispojan.

Tässä kuvassa olevan pikkupojan,

Kyöstin,

tyttärenpojan Petrin.

Mahtavaa koota näyttelyä menneistä ajoista

ja

saada samalla yhteyttä tämän päivän aikaan !

Älä katoa enää, Petri !

Näyttelyn järjestelyt vauhdissa...

Olen valinnut kuvia,

suunnitellut ripustusta,

lukenut kirjeitä,

plarannut kortteja,

selaillut muistivihkoja,

tarkastellut lehtileikkeitä,

kaivellut esineitä...

innostuneena

ja

KIITOLLISENA

(kuvassa Klara, Aino, Toini, Aune ja Vilma Wainio)

Toivottavasti teillä, jotka tulette näyttelyäni

katsomaan, on edes yhtään yhtä mukavaa !